Toisen ihmisen kosketuksessa on jotain maagista, sillä harva ihminen pystyy itse kutittamaan itseään. Kutituksen syvintä olemusta tutkiessaan aivotutkijat ovat päätyneet tietoisuuteen ja itsetuntemukseen liittyvien, isompien kysymysten äärelle.

Tutkijat ympäri maailman ovat havainnoineet kutitusta ja aivojen toimintaa kutittamisen aikana laittamalla ihmiset kutittelemaan itseään laboratorio-olosuhteissa.

Ihmisen aivoissa on osa, joka lähettää meille erilaisia viestejä, kun kehomme osat liikkuvat. Kun liikutamme esimerkiksi kättämme ja tulemme vahingossa hipaisseeksi omaa jalkaamme, ymmärrämme hipaisijan olevan me itse eikä kosketus tällöin tule yllätyksenä. Tutkittaessa eroja kutituksen aistimisessa on huomattu, että aivokuoren tuntoaistimuksia vastaanottavalla alueella tapahtuu tuntemuksen vaimentava reaktio, kun kutitus on lähtöisin oman raajamme liikkeestä.

Lontoolaisen yliopiston tutkija Sarah Jayne-Blakemore kehitteli laitetta, jolla aivoja voitaisiin huijata olemaan tajuamatta, että kutituksen aiheuttaja olemme me itse. Tutkittavat henkilöt saivat tehtäväkseen liikuttaa keppiä, joka suihkuttaisi vaihtelevalla viiveellä vaahtoa heidän kämmenelleen.

Viive oli sattumanvarainen ja vaihteli välittömästä seuraamuksesta 200 millisekunnin eli 0,2 sekunnin viiveeseen. Tutkimuksessa todettiin, että mitä pidempi viive oli, sitä enemmän vaahto kutitti tutkimushenkilöitä. Tämän arvellaan johtuvan siitä, etteivät pikkuaivojen olettamukset enää vastanneet oikeita tuntemuksia.

Kutitustutkimukset ulottuivat myös lucid-unien näkijöihin eli ihmisiin, jotka tiedostavat unen aikana olevansa unessa ja pystyvät kontrolloimaan unimaailmaansa. Tutkimuksessa he yrittivät saada uniensa hahmoja kutittamaan itseään, siinä onnistumatta. Sen sijaan skitsofreenikot pystyivät tuottamaan itse itselleen kutittavia tuntemuksia, mikä taas liittynee heidän harhaiseen ja vierasperäiseltä tuntuvaan raajojen kontrollointiinsa.

Ihminen ei ole ainut toisen kutitukseen reagoiva laji:

httpvh://www.youtube.com/watch?v=880RAXPoBQ8

Lähde: BBC