Gynekologin vastaanotolle meneminen ei varmasti ole mikään miellyttävä kokemus. Tai voisin ainakin kuvitella näin, vaikka en olekaan nainen.

Olet ehkä aikaisemmin lukenut tämän tarinan, mutta minun oli pakko jakaa se uudestaan – onhan tämä sen verta legendaarinen tarina. :D

Voit lukea tarinan alta:

”Varasin ajan gynekologille myöhemmin kuluvalla viikolla. Aamulla kuitenkin sain soiton, jossa kysyttiin pystyisinkö tulemaan paikalle heti saman päivän aikana.

Mieheni ja lapset olivat juuri lähteneet töihin ja kouluun. Kello oli 8.45 ja lääkäri halusi minun olevan paikalla jo kello 9.30.

Ajomatka tulisi kestämään noin 35 minuuttia, joten minulla ei ollut juurikaan aikaa hukattavaksi. Yleensä olen käyttänyt hieman enemmän aikaa hygieniani kanssa ennen käyntejä, jotta olisin niin sanotusti ”näyttökunnossa”, mutta nyt yksinkertaisesti aika ei riittänyt.

Juoksin yläkertaan ja riisuinyöpaidan päältäni, tein nopean alapesun pienellä pyyhkeellä, jonka löysin ja peseydyin lavuaarissa, sillä en ehtinyt käydä erikseen suihkussa.

Heitin pyyhkeen pyykkikoriin, puin vaatteet päälleni ja hyppäsin autoon. Katsoin kelloani ja ilokseni huomasin olevani ajoissa.

Ehdin jopa istua odotushuoneessa pari minuuttia ennen vastaanottoa. Tiedän, mitä tulisi tapahtumaan, joten riisuin vaatteeni ja nousin tutkimuspöydälle laittaen jalkani haaralleen. Maatessani yritin rentouttaa itseäni kuvittelemalla, että olen ulkomaanmatkalla Pariisissa.

Olin hieman yllättynyt, kun gynekologi yllättäen tokaisi: ”Oho, huomaan että tänään on nähty hieman ekstravaivaa…”

En vastannut hänelle mitään, sillä en ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti.

Olin mielissäni kun toimenpide viimein oli ohi. Lähdin gynekologin jälkeen kaupoille ja sieltä kotiin. Koulun jälkeen 6- vuotias tyttäreni palasi kotiin, meni huoneeseensa leikkimään ja hetken kuluttua tuli kysymään minulta: ”Äiti, missä on pieni pyyhkeeni?”

Pyysin häntä valitsemaan toisen, mutta hän huusi: ”Ei! Mun pitää saada se pyyhe, siinä oli tallessa kaikki kimalteeni!”

En koskaan enää mene saman gynekologin vastaanotolle…”