'
Kuva: Eva Wahlström / Instagram

Urheilija ei tervettä päivää näe ja tähän kuluneeseen sanontaan yhtyy Suomen menestynein naisnyrkkeilijämmekin.

Sisukas ammattilaisnyrkkeilijä, 38-vuotias Eva Wahlström ei pienistä kolotuksista valita eikä suuristakaan, kuten henkikullan ollessa vaakalaudalla.

Wahlström listasi Instagram-sivullaan muutamia esimerkkejä joissa loukkaantumiset, kivut ja sairastumiset eivät häntä pysäyttäneet.

-Voitin EM:ät oksennustaudissa, tenniskyynärpäillä ja jänne poikki oikeasta ranteesta, Eva muistelee ja jatkaa:

-Kun käsi murtui useamman kerran, pyysin lääkäriä kipsaamaan käden niin että se mahtui nyrkkeilyhanskaan.

-Vedin kuntopiirejä ja tunnin pyöräilylenkkejä molemminpuolisella keuhkoveritulpalla, vaikka pyörtyilin välillä, oli kolmas Evan ”kipeä” muisto.

Koko listan voit lukea alta.

View this post on Instagram

Mun vahvuudet ja heikkoudet ovat hyvin pitkälle samoja ominaisuuksia. Kun yhdistetään ääretöntä jääräpäisyyttä, määrätietoisuutta sekä ongelmanratkaisukykyä, siitä syntyy joskus kunnon soppa. Päättäessäni jotain, käännän joka ikisen kiven tielläni ja jos keho matkan varrella ilmoittaa ettei se enää jaksa, mä käsken sitä laittamaan turvan tukkoon ja tekemään sovittuja asioita kunnes ollaan maalissa. Tätä "taitoa" tarvitaan kai päästäkseen huipulle. Mutta raja sen välillä mikä on maksimimäärä duunia ja milloin menee yli on hyvin häilyvä. Kivun kanssa on myös se ongelma että siihen tottuu. Sitä myös iskoistetaan urheilijoiden takaraivoon, ettei tulosta saada ilman kipua eikä urheilija tervettä päivää näe. Tässä muutama esimerkki vuosien varrella mitä kaikkea on tullut tehtyä: -Kun selkäni oli niin huonossa kunnossa etten pystynyt seisomaan, makasin nyrkkeilysäkin alla ja löin sitä. -Voitin EM:ät oksennustaudissa, tenniskyynärpäillä ja jänne poikki oikeasta ranteesta. -Kun käsi murtui useamman kerran, pyysin lääkäriä kipsaamaan käden niin että se mahtui nyrkkeilyhanskaan. -Vedin kuntopiirejä ja tunnin pyöräilylenkkejä molemminpuolisella keuhkoveritulpalla, vaikka pyörtyilin välillä. -Treenasin 4 kk lasisirpale varpaassa, porasin vaan reijän kenkään sirpalen kohdalla. Näin kirjoitettuna näyttää kyllä siltä, ettei mun kuuluis kulkea vapaalla jalalla, mutta sillä hetkellä kun tilanne on päällä ajattelen vaan hoitavani työni kunnialla. Äskettäin istuimme treenipäivän päätteeksi saunassa ystäväni Annen kanssa, kun totesin mun kehon taas olevan aika poikki. Anne kertoi, että hän monesti kuvittelee kehonsa olevan jonkun toisen, ikäänkuin kroppa olis lainassa vaikka parhaalta ystävältään. "Silloin mä ymmärrän pitää itsestäni huolta". Ja se on totta, jos mun keho olis toiselta lainassa, en pakottaisi sitä harjoittelemaan nälkäisenä tai liian väsyneenä, en sietämään kipua, en laihduttamaan aivan liian isoja määriä, vaan mä huoltaisin ja rakastaisin sitä. Jos kohtelisin toisen kehoa kuten kohtelen omaani, se olisi pahoinpitelyä. Mut urheilu on urheilua eikä se aina tervettä ole. Siitä huolimatta ajatus lainatusta kehossa on syöpyny mieleeni, ja hyvä niin. @bjornborg

A post shared by eva wahlström (@eva_wahlstrom) on

Evan rankat kokemukset herättivät fanien keskuudessa huolen omasta jaksamisesta. On tärkeää oppia kuuntelemaan kehoa, merkkejä liiallisesta itserääkistä. Kehosta on pidettävä huolta.

– Kiitos tästä Eva. Omat rämpimiset on pientä tuohon verrattuna, mutta samaistun tuohon asenteeseen. Nyt olen parhaani mukaan opetellut kuuntelemaan kehon viestejä sen sijaan, että teen asioita tahto ja tavoite edellä. Ehkä ajan kanssa jonkinlainen tasapaino on tässä löydettävissa, jatkuvan ruoskimisen ja vaatimusten sijaan, kiitteli yksi kommentoija.


Pelaa ilman rekisteröitymistä ja lunasta 200 ilmaiskierrosta!x