Kaikki matkailijat eivät suuntaa lomallaan valkoisille hiekkarannoille, museoihin tai kuuluisille nähtävyyksille. Osa haluaa nähdä kaupungista aivan toisenlaisen puolen – sellaisen, joka tavallisesti jää turistireittien ulkopuolelle.

Slummimatkailussa turistit osallistuvat opastetuille kierroksille kaupunkien köyhillä asuinalueilla. Ilmiö tunnetaan englanniksi nimellä slum tourism, ja kierroksia järjestetään muun muassa suurkaupungeissa, joissa vauraiden kaupunginosien vieressä voi sijaita erittäin köyhiä alueita.

Matkailijoille kierroksia markkinoidaan usein mahdollisuutena tutustua paikalliseen elämään pintaa syvemmältä. Hotellien, ostoskeskusten ja turistinähtävyyksien sijaan kierroksilla nähdään tavallista arkea, koteja, pieniä yrityksiä ja paikallisia yhteisöjä.

Köyhyydestä turistinähtävyys?

Slummimatkailu on kuitenkin herättänyt vuosien varrella kiivasta keskustelua.

Kriitikoiden mielestä ongelma on ilmeinen: varakkaat matkailijat saapuvat katselemaan ja mahdollisesti valokuvaamaan ihmisiä, joiden köyhyys ja vaikeat elinolosuhteet muuttuvat samalla osaksi maksullista matkailuelämystä.

Ilmiötä onkin arvosteltu köyhyyden kaupallistamisesta ja jopa eräänlaisesta tirkistelystä. Erityisen kyseenalaiseksi tilanne muuttuu silloin, jos paikalliset asukkaat eivät itse hyödy kierroksista tai heitä kuvataan ilman lupaa.

Toisaalta slummikierrosten puolustajat näkevät asian eri tavalla. Parhaimmillaan paikallisten järjestämät kierrokset voivat tuoda rahaa suoraan alueelle, työllistää asukkaita ja näyttää matkailijoille todellisuutta, joka jää tavallisen kaupunkiloman aikana kokonaan näkemättä.

Ratkaisevaa on se, kuka hyötyy

Slummimatkailussa eettisyyden kannalta suuri merkitys on sillä, miten kierros toteutetaan.

On eri asia kiertää aluetta ulkopuolisen matkanjärjestäjän johdolla kuvaamassa asukkaita kuin osallistua paikallisen yhteisön järjestämälle kierrokselle, jonka tuotot jäävät alueelle ja jossa ihmisten yksityisyyttä kunnioitetaan.

Juuri tämä tekee slummimatkailusta yhden ristiriitaisimmista matkailuilmiöistä. Yhdelle se tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää yhteiskunnallista eriarvoisuutta, toiselle koko ajatus köyhyyden muuttamisesta lomakohteeksi tuntuu väärältä.

Yksi kysymys jääkin turistin itsensä pohdittavaksi: missä kulkee aidon kiinnostuksen ja toisten ihmisten elämän muuttamisen nähtävyydeksi välinen raja?

Lähde: Top Tenz

LUE MYÖS: